Ajatuksia merkityksellisestä työstä

Toivon saavani elämääni jotain, jolle kokisin olevani intohimoisesti omistautunut. Työ, jota tällä hetkellä teen, ei sitä ole. Luovien palveluiden tuottaminen markkinoille yrittäjänä - vaikka siitä tykkäänkin, ei tunnu merkitykselliseltä ja se syö motivaatiota.

Ajatus, että voisi muuttaa maailmaa, kuulostaa utopistiselta. Noin valtavana käsitteenä sitä se onkin. Mutta jos mietettä muokkaa - niinkuin niitä monesti kannattaa, alkaa konkretiaa löytymään ;

"Voisinko, olemalla (paikallisella tasolla) pieni ja esimerkillinen muutoksen palanen, auttaa Maailmaa?"

Tästä on seurannut pitkään muhinut päätös jättäytyä taka-alalle business-maailmasta... ja tähän mennessä se on tuntunut vapauttavalta.

Mitä sitten on merkityksellinen työ?

Minusta tutkijat, esim. etologi Jane Goodall tekee merkittävää työtä. Hän kerää ja jakaa tutkimuksia mm. simpanssien sosiaalisesta elämästä, lisätäkseen ihmisten tietoisuuttaa ja sitä kautta puolustamalla elämän kirjoa.

Mielenterveyden parissa työskentelvät psykologit, hoitajat ja muut tekevät silminnähden arvokasta työtä huojentamalla ihmisten huolia. Nykyaikana "kaikki on hyvin ja hymyillään" - näytelmän keskellä harva uskaltaa puhua todellisista oloistaan. Niitä ei osata välttämättä osata edes käsitellä ja siitä syntyy ongelmia, jotka ääreistapauksissa räjähtävät valtakunnallisiksi tradegioiksi.

Merkityksellisiä ammatteja ja toimijoita on paljon, oikeastaan jokaisessa ammattikunnassa, kunhan vain tarkoitusperät kohtaavat aatteet...

Hmm...

Kiitos, kun luit.

Lyhyesti puheesta

.

Kännykkäkulttuurin yleistyttyä puheesta on tullut rönsyävää. Hiljaiset hetket puhelimessa ovat omituisia, joten tyhjänpäiväisten täytesanojen on annettu syöpyä mieliimme ja ne ovat siirtyneet myös kasvotusten kohtaamisiin.

- Hiljaisuudesta tuntuu tulleen sosiaalista kyvyttömyyttä.


.

Päivän kuva : Koira kesälomalla

- Eläimiltä olisi paljon opittavaa

.

Sokeiden valtakuntia

Mistä pitäisi etsiä syitä, kun puhutaan nuorten poismuuttovimmasta - pienemmissä paikoissa, kuten Kuusamo. Oman kaupungin koulutus-, työ-, harrastus- ja kulttuuritarjonnastako?

Mikäli vastaus on kyllä, jossain on vikaa.

Tosiasia on, ettei Kuusamo ole "cool". Sen vuoksi nuori massa lähtee. "Ei täällä oo mitään tekemistä", moni kaverini on huutanut nostaessaan kytkimen kohti kasvukeskusta ; Oulua, Jyväskylää, jne...

Paikallinen hallitus miettii ; "Miten saisimme houkuteltua ihmisiä tänne?". Ei saatana. Kuntapolitiikastakin on tehty bisnestä. Kaikessa on kyse rahasta, kasvusta, kehityksestä ja tuloksista. Vaikka tänne rakennettaisiin lisää, mahdollistettaisiin enemmän ja uutta, olisi se vain rahan haaskausta. Valmiiksi suuret ja kehittyvät kaupungit "menestyisivät" silti paremmin. Niin kauan, kuin tavoittelemisen arvoinen elämä omaksutaan elokuvista ja seurapiirilehtien palstoilta, asia on edellä mainittu. Lainaan erään viisaan naisen - äitini -sanoja :

"Nykyään huomio on siinä miltä asiat näyttävät, ei miltä ne tuntuvat"

Puhuimme siitä, kuinka mm. vaatteet, auto ja ammatti tuntuvat määrittelevän ihmisen arvon. Nyt tajuan, että sama lausee pätee paljon suuremmassa mittakaavassa. Kunnat ja valtiot ovat yhtä typeriä.

Miksi lähtisimme kilpailemaan toisten kanssa samaan sarjaan? Miksi toisimme tänne nimekkäitä ketjuja ja yrittäisimme olla kuten muutkin? (puhun kaupungista, mutta pätee myös ihmisiin)

Kuusamon imagoa "hyvinvointikaupunkia" voisi alkaa miettimään sanan todellisessa ja laaja-alaisessa merkityksessä. Voisimme tarjota metropolien melu-, valo- ja mainossaasteeseen, sekä hektisyyteen ja kilpailuun väsyneille ihmisille rauhan tyyssijaa.

Metsän ympäröimässä kaupungissa, jossa entisajan yhteisöllisyys, todellinen vuorovaikutus, sekä luonnon kunniottaminen kävelisi rakastuneen pariskunnan dominoivampana osapuolena, nykyajan saavutusten kanssa.

Viva la Resistance!

29.10.

Palatakseni aiheeseen. Kyllä niitä sokeita asuu joka paikassa. Kaupungissa, maalla, kylillä, kämpille, sillan alla, pilvenpiirtäjässä... Se on sisältä pään, ei ympäröivät asiat, joiden läpi katsotaan ja olosuhteet voivat pakottaa .

Päivän mietelause :

"Hän nautti kiertelystä juuri siksi, että sai tutustua uusiin ihmisiin tarvitsematta olla päivittäin tekemisissä heidän kanssaan.

Kun näkee samat kasvot joka päivä, niistä tulee osa elämää. Ja kun niistä tulee osa elämää, oman elämänkin olisi muututtava toisten toiveiden mukaiseksi. Ellei niin käy, ihmiset ärsyyntyvät..."

- Paolo Coelho , Alkemisti

(kuva Lohtakarin rannalta. Kesä -07. Klo. 03:44)

.

Selviytyjä

Tarina sijoittuu entivanhaseen aikaan, jolloin metsästysyhdistys maksoi tuhoa aiheuttavien piisamien pyynnistä ja niiden turkit olivat muutenkin rahan arvoista tavaraa (kuten esim. oravienkin).

Määttä Unton isävainaa oli Riekin kovimpia pyyntimiehiä. Jokivarrelle lähtiessään hänellä oli reppulastillinen piisaminpyydyksiä. Ne olivat rautaisia leukoja, jotka jännitettiin jousella, lukittiin ja laukaisinlevylle asetettiin syötti (yleensä kalaa).

Sellainen oli asetettu myös Kellomutkan sillan alla, päivänä jolloin mummolan vanha koira Pimu oli lähtenyt normaalille reissullensa. Päiviä kului, eikä koiraa kuulunut takaisin. Siihen aikaan oli normaalimpaa, että eläimiä kuoli kairoilla, joten niin uskottiin tällekkin käyneen.

Kukaan ei arvannut, mitä oli tapahtunut ; koira taisteli hengestään yötä päivää sydäntalven pakkasessa. Yli 30 tunnin ajan, kivusta ja kylmyydestä huolimatta, se oli riuhtonut itseään irti ja viimeisillä voimillaan edennyt tukkoon tuiskuttanutta polkuaan kohti kotia.

Mummo, joka oli ollut keittämässä kahvia oli kuullut vaimeaa uikutusta. Mentyään ottamaan selvää, mistä ääni tuli, oli hän löytänyt Pimun makaavan kuistilla. "Se oli surkeassa kunnossa" , muisteli mummo. Raudat irroitettiin ja niin alkoi kuntoutuminen. Se vei aikaa, mutta koira vahvistui ja siitä tuli vahvempi, kuin se koskaan oli ollut.

Sen pituinen se.

Kun pikkupoikana silitin tuota vanhoilla päivillään ollutta koiraa ja kysyin "Miksi Pimun suu on nuin hassun näköinen?" kuulin tarinan ensimmäisen kerran. Nyt kuulin sen uudestaan ja vanhemmalla iällä se vaikutti aivan erillä tapaa ; "Kuinka lujatahtoinen eläin ja niin vahva halu selviytyä pystykorvalla oli. Pakko kirjoittaa se ylös" , ajattelin.

R.I.P & Respect

...

Kuvituskuvana käytän viime talvena ottamaani kuvaa Bellasta, mummolan uudesta pystykorvasta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun se lähti mukaan metsään. Pikkuisen liikkuminen upottavassa hangessa oli vaivalloista. Välillä se jäi niin kauas, etten kunnolla edes nähnyt sitä, mutta silti se tuli perässä omin voimin aina takaisin pihamaalle. Olisin toki voinut ottaa sen syliin ja kantaa, mutta ajattelin ; tuo kasvattaa koiran luonnetta. Samoin on laita ihmisten. Kokemuksien ja omin voimin selvitettyjen haasteiden kautta meistäkin tulee...

Selviytyjiä.

Erilainen ehdokas

Valtuustosalin seinien sisälle on pyrkimässä sadottain ihmisiä, jotka tietävät ja osaavat - sanojensa mukaan- tehdä asioista totta. Kai sinne mahtuisi yksi, joka haaveilisi muutoksesta parempaan ja ottaisi selvää, miten se tehtäisiin?

:: Näin jälkeenpäin 12.11 ::

Pääsy valtuustoon jäi kuuden äänen päähän, mutta lautakuntapaikkaa koulutus- ja sivistyspuolelle tarjottiin. Epäröin vastaukseni kanssa, koska suunitelmissani olen jo lähtenyt seikkailulle...johonkin... Kuukauden päästä päätös on jo tehty, joten päivitän tilannetta sitten uudestaan.

Päivän kuva : Harmony

(Shigatse, China)

Kun roskaajat roskaavat

Ihminen tuottaa sellaista jätettä ja siinä määrin, ettei se ole luonnollista missään suhteessa. Liukuhihnalta tulee tavaraa ja sitä mukaa vanhaa kärrätään kaatopaikoille.

Lajittelemme, koska se on muka tapa hyvitellä sitä saastaa ja tuhoa, jota esimerkiksi elintarviketeollisuus ympäristöllemme aiheuttaa.

Asiaa ei saada kuntoon, koska kokoajan tuotetaan ja tuotetaan vain lisää roskaa.

Jos jäteasiat kiinnostavat – niinkuin niiden pitäisi, tulisi omia elintapojaan tarkkailla ja kyseenalaistaa materiansa tarvetta. Sysääminen hallituksien harteille on ongelmien siirtämistä. Maa on äitimme, huolehditaan hänestä.

Kiitos.

(paikallislehteen kirjoittamani kirje)

Päivän mietelause :

" Vain yksinäisyydestä voi löytää omat sanansa ja ajatuksensa. Ne hukkuvat helposti tai menevät sekaisin, kun seurustelee ihmisten kanssa"

- Anita Konkka ( Kirjailijan työmaat, Tammi)

.