Itse olin juuri päässyt työvoimakoulutuksesta ja polkemassa kotiin. Iloisena siitä, kun tunti loppui odotettua aiemmin ja aurinko paistoi. Mutta puhelun jälkeen kateus nosti päätään. "Ovat ostaneet tätä ja kohta matkustavat tuonne", ja muu sen kaltainen mutina alkoi.
Polkaisin 28-tuumaisen takarenkaan lukkojarrutukseen Pikku Huopalahtea ympäröivällä soratiellä. Penkillä kaivoin Paperblanksin muistikirjan repusta. Onneksi olin ostanut sen varastoon vielä töissä käydessäni, nimittäin kun tulot juuri nettoavat pakolliset menot, ei tällaisiin "ei välttämättömyyksiin" ole varaa.
Jauhaessani jälkiuunipalaa ja maapähkinöitä, mietin ;
"Kovin oli pienet kaverin ongelmat, kun vaikeinta kuulosti olevan päättää mihin ravintolaan sitä menisi syömään..."
Se on jännä tuo raha ja elintaso. Vaikka omat prioriteetit mielellään mieltää painottuvan henkiseen, niin tämänkaltaiset, toisen vauraudesta nousevat kateudenpuuskat viestii, että tehtävää piisaa.
(kuva: Chris Brady)
.
No comments:
Post a Comment