Jokainen on yksin ollessaan vilpitön...

"Kun tulee toinen, alkaa teeskentely. Me väistämme ja torjumme luoksemme tulevan lähimmäisemme kohteliaisuuksilla, juttelulla, huveilla ja liikeasioilla. Salaamme häneltä ajatuksemme satoihin poimuihin.

Olen tuntenut miehen, joka eräänlaisen uskonnollisen kiihkon vallassa riisui verhonsa, jätti sikseen kaikki kohteliaisuudet ja kuluneet lauseparret ja puhui jokaisen tapaamansa henkilön omalletunnolle hyvin viisaasti ja kauniisti. Hän kohtasi aluksi vastustusta, ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän on oli hullu.

Mutta hän jatkoi - eikä voinutkaan olla jatkamatta - samaan tapaan joitakin aikoja ja saavutti siten sen edun, että pääsi oikeaan suhteeseen kaikkien tuttaviensa kanssa. Kukaan ei aikonutkaan valehdella hänelle tai torjua häntä jaarittelemalla markkinoista tai lukusaleista.

Jokaisen oli pakko suhtutua häneen täysin vilpittömästi, ja hän ilmaisi puhekumppanilleen selvästi kaiken luonnonrakkautensa, runollisuutensa ja totuuden symbolinsa.

Mutta useimmille meistä seuramme ei näytä kasvojaan ja silmiään, vaan ainoastaan kylkensä ja selkänsä.

Jos tahtoo olla oikeissa suhteissa ihmiseen valheellisena aikanamme, kannattaa antautua hulluuden puuskan valtaan, eikö totta?"

- Ralph Waldo Emerson, Esseitä, Wsoy 1958 (suomentanut J.A. Hollo)

.