.
Mielikuvan innoittamana valmistautuu ensimmäiseen kertaan. Saattaa jopa tehdä tarvikehankintoja. Mutta kun käytäntö iskee kalalla naamaan... voi lannistua turhankin helposti.
Otetaan esimerkiksi öljyväreillä maalaaminen. Näin tv:stä alan ohjelman. Siinä David Dunlop niminen kaveri sai näyttämään sen niin helpolta. Muutamalla "rasselitupon" sutaisulla syntyi auringonlaskun sävyttämä merimaisema. Innostuin saman tien ja hommasin aloittelijan maalaustarvike-setin.
Vaan annahan kun sain puristettua värit paletille ja homman valmiiksi alkamaan.
Ensinnäkin niiden yhdistely halutun sävyn saamiseksi. Alkemiaa. Siveltimen käyttö. Alkemiaa. Alkemiaa oli myös ohentaminen ja oikeastaan kaikki muukin. Turhauduin. "Ei tästä niin helpolla tulekkaan niin hienoa, kuin olin ajatellut. Sama pistää Tschaikowsky soimaan ja heittää huumoriksi..."
Olisi varmaan pitänyt vain yrittää tosissaan. Tehdä sama seuraavana päivänä uudestaan ja sitä seuraavana. Kyllä se sieltä olisi alkanut onnistumaan. Mutta ei.
Monen uuden ja kiinnostavan asian oppiminen on kärsivällisyyden lisäksi kiinni myös siitä, että pelkää näyttää osaamattomuutensa. Mielummin antaa muiden - ja elää itsekin siinä uskossa, että minä saatan osata, koska toisin ei todisteta.
Kun jotain ei nähdä suoritettavan, ei tiedetä osataanko sitä - muttei myöskään sitä, että se osataan huonosti.
Ihailen ihmisiä, jotka rohkeasti ja muista välittämättä harjoittelevat julkisesti jotain, mitä eivät (vielä) osaa.
(kuva koostettu kahdesta kuvasta, tekijät tuntemattomia)
.
No comments:
Post a Comment