.
"Se ilmestyi yöllä ovelle märkänä laihana
hakattuna ja pelokkaana
valkoinen kierosilmäinen hännätön kissa
päästin sen sisään ja syötin sitä ja se viipyi
oppi luottamaan minuun kunnes ystäväni ajoi
pihalla sen päälle
vein sen mitä otuksesta oli jäljellä lekuriin
joka sanoi: "ei hyvältä näytä... anna sille
näitä tabuja... sen selkäranka on murtunut, se
on jo aiemminkin murtunut ja jotenkuten luutunut,
jos se selviääkin se ei enää kävele, vilkaisehan
näitä röngtenkuvia, sitä on ammuttukin, kuulat
ovat koteloituneina lihassa... joku
on leikannut sen hännän..."
toin kissan takaisin, oli kuuma kesä, kuumin
vuosikymmeniin, asetin otuksen kylpyhuoneen
lattialle, annoin vettä ja pillereitä, se ei suostunut
syömään eikä juomaan, kostutin sormeni veteen
ja kostutin sen suuta ja jutustelin sille, en käynyt
missään, oleskelin kylpyhuoneessa ja puhuin
sille ja koskin sitä varvoasti ja se katsoi minua
hohtavan sinisillä kieroilla silmillään ja päivien
kuluttua se teki ensimmäisen liikkeensä
raahautui etujaloillaan eteenpäin
(takajalat eivät toimineet)
se pääsi roskakorin luo, kapusi sinne ja sieltä pois,
kuin trumpetin toitotus mahdollisen
voiton edellä olisi raikunut kylpyhuoneesta
kaupunkiin, samastuin kissaan - olin
ollut huonossa kunnossa, en niin huonossa
mutta tarpeeksi ymmärtääkseni...
eräänä aamuna se nousi jaloilleen, kaatui
maahan ja jäi katsomaan minua.
"sinä pystyt siihen", kannustin.
se jatkoi yrittämistä, nousi ja kaatui, otti
lopulta muutaman askeleen, se oli kuin
kännissä, takajalat eivät millään suostuneet
toimimaan ja se kaatui taas, lepäsi,
nousi uudestaan ylös.
arvaat loput: nyt kissa on elämänsä kunnossa,
kierosilmä, miltei hampaaton, mutta loisto
on palannut, eikä sen katse haalistunut
missään vaiheessa...
ja nyt kun minua haastatellaan
halutaan kuulla elämästä ja kirjallisuudesta,
humallun ja nostelen kierosilmäistä,
ammuttua, yliajettua, hännätöntä kissaa
ja sanon: "katsokaa, katsokaa tätä!"
ravistelen kissaa, pitelen sitä ylhäällä
savuisessa sekavassa yössä, kissa on rento
se tietää...
silloin haastattelut päättyvät
ja myöhemmin olen ylpeä nähdessäni
kuvat joissa poseeraan
kissan kanssa.
kissakin tietää että se on pelkkää paskaa
mutta jotenkin se silti lämmittää."
- Charles Bukowski
(suom. Seppo Lahtinen) (kuva: tuntematon)
.
No comments:
Post a Comment