Toisista puhuminen

Pitkään omissa oloissa oltuani,
palaan keskelle kaveriporukkaa.

Hiljaisuuden jälkeen sanojen paljous,
varsinkin toisiin kohdistuvat, säikäyttää.

Miten paljon ihmiset puhuvatkaan toisista ihmisistä.
Ei pelkästään pahaa, vaan ylipäätänsä.

Puheet perustuvat aina puhujan
omaan tulkintaan puhuttavasta,
ja mukana on oma agenda, joten
periaatteesta puhumista pitäisi välttää.

Helpompaa se kyllä on ohimennen
udella jonkun kuulumisia toiselta,
kuin kysyä tältä itseltään -
saattaa jopa kuulla jotain mehevää,
jotain nolompaa, mitä tältä itseltään

Pari, netistä löytynyttä lausetta aiheeseen :

"Monella ei ehkä ole aiheita mistä voisi puhua, siksi toisista puhuminen on mielekkäämpää joistakin. "

"Oletteko koskaan kuunnelleet, miten keskustelette muiden kanssa?
Oletteko huomanneet miten suuri osa keskustelusta liittyy muihin ihmisiin ja heidän tekemisiinsä?"

"Yleisten kuulumisten kyseleminen mielestäni ei ole juoruamista, mutta jos mennään puhumaan, mitä tämä on tehnyt, millaiseksi tämän elämä meni, millainen tämä on, osaako hoitaa tätä ja tätä ja sitä ja sitä pläplä.. Silloin mennään henkilökohtaisuuksiin ja puhutaan juoruamisena toisesta pahaa."

"Juoruiluksi voidaan kutsua myös sellaista, joka ei ole pahantoista. Se on omien tunteiden purkamista. Usein ihmiset käsittelevät omia tunteitaan puhumalla niistä muille. Esimerkiksi, että "se on kyllä ihan kiva tyyppi, mutta..."

"Juoruilu on hyvin inhimillinen tapa olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, sanoo juoruilusta gradun tehnyt filosofian maisteri Sanna Suokko-Koivisto."

"Juorun avulla haetaan inhimillistä tietoa muista ihmisistä, sillä kaikki ei voi olla virallista tietoa. Me janoamme tietoa ihmisten inhimillisistä asioista. Lisäksi juorujen avulla voidaan tuulettaa tunteita. Haluamme päästää pahaa ilmaa pihalle tai iloita toisten saavutuksista. Juoruilu tarjoaa turvallisen väylän puhua asioista. "

(kuva : Norman Rockwell)