Pikku nälkä

Söin juuri. Eikä ole edes nälkä.
Nukkumaankin olen alkamassa vaan söinpä silti.
Iltapalan söin pari tuntia sitten.
Sitä ennen päivällisen.
Niiden välissä taisin napostella jotain.

Vaikka lautasella on vielä, otan lisää.
Pääruokaa syön lähes ähkyyn.
Laitan lautasen likoon ja siirryn jälkuruokaan
- sitä menee saman verran.
Olo on hetken ajan tyrmätty.

Tunnin, parin päästä voi varovasti alkaa taas syömään.
Aloittaa jollain kevyellä ja käydä vaikka kävelyllä.
Siinä matkalla voi pysähtyä kaupassa.
Katsella karkkihyllyn valikoimaa,
joka laajuudellaan melkein vituttaa,
kun kesäkuntoon haluava puoli väittelee siitä,
pitäisikö mitään ylipäätänsä edes ottaa.

Toisinaan sitä saattaa suosia ns. terveellisempiä vaihtoehtoja.
Sen ansiosta seuraavana päivänä voi syödä hyvällä omalla tunnolla
reilusti kaikenlaista :

Paistettuja pesto-perunoita, porkkanapiirakkaa,
carbonaraa, kunnon kaurapuuroa, suolattuja pähkinöitä,
höyrystettyä riisiä, kuohkeaa munakasta, banaania, jäätelöä...

Nälkähän tässä tulee, kun miettiikin mitä kaikkea hyvää huomenna
voisi taas syödä...

(alkuperäinen kuva : Paul Shinn)