hiljaa kuulee, pimeässä näkee

.
Musta korppi repii hangen alta esiin tullutta roskaa.
Kuin horroksesta heräävä karpänen talven jälkeen,
puutkin voimattomina ojentavat oksiaan valjussa valossa.
On harmaa huhtikuun päivä ja satanut kohta viikon.
Kinosten alla märkinyt maa levittää jo hajuaan.
Korkeissa puissa sateen kastelemat varikset.
Koko maisema on liikkumaton, kuin olisi maalauksessa,
jossa kaikki odottavat kesän valoa ;
ihmiset, kasvit ja nuo kottaraiset, jotka eivät vielä löydä syötävää.
Soran sotkeman kadun ääni seuraa askeleita,
jotka kaikesta huolimatta ovat verkkaiset, sillä
tiedän tämän olevan välttämätön välivaihe
ja ylämäkeen tullessa sulava lumi virtaa minua vastaan.
.