"Jos suomalainen turkistuotanto lopetettaisiin, eivät turkiseläinten kasvatusolosuhteet paranisi, päinvastoin", kirjoitettiin Kalevassa sunnuntaina. Se on aika hyvä vastaväite eläinaktivistien tarhauskielto-kampanjalle. Kun hetken miettii, niin helvetti, niinhän se on.
Kampanjan vetäjät vetoavat siihen, että Suomen pitäisi seurata aikaansa. Aika monta Euroopan maata on nimittäin kieltänyt jo tarhauksen.
Olen eläinrakas ihminen joten tuo tieto huojentaa. Mutta samaan aikaan alkaa pelottaa.
Mitä sitten kun se näissä länsimaissa on kiellettyä? Tarhaus keskittyy maihin, joissa direktiivejä tuskin tunnetaan ihmisoikeuksien osaltakaan.
Syntyjään arktisten olosuhteiden eläimet, läkähdyttävässä kuumuudessa, päällekkäin pakattuna. Mielikuva suututtaa ja säälittää.
Kalevassa todettiin myös turkisten olevan osa pohjoisten kansojen elämää "Eräsuomalainen on aina suojannut karvatonta vartaloaan nahoilla ja turkiksilla." Se on totta ja sitä kunnioittaen mielestäni itse turkistarhaus saisi jäädä olemaan.
Eihän ongelma ole siinä, että eläimiä kasvaa ja sudennahkaan suojatumistarkoituksissa pukeudutaan, vaan siinä, että niitä rahdataan tukuttain vaateliikkeiden hyllyille odottamaan myyntiä.
Eläinten kärsimys ei lopu jos Suomessa asetetaan tarhauskielto. Se on vain roskien lakaisua maton alle.
Kiellon pitäisi koskea suuren mittakaavan turkismyyntiä ja niiden käyttöä. Jos viitan alla oltaisiin munasillaan, niin mikäs siinä. Mutta jos se olisi harteille vain symboloimassa jotain, niin...
Siinä onkin haastetta, jossa tarvitaan kansinvälistä yhteistyötä.
Eläinkunnan kannalta on kuitenkin hyviä uutisia. Jos turhamaisuutta ei nyt ihmisten harrastustoiminnalla saada loppumaan, niin ajan kanssa sitten. Kun juomavesi tulee kortille, niin tuskin viimeisiä varoja kulutetaan siihen, että voidaan kietaista naali päähän ja keimailla oopperassa.
(kuva: Chen Yimei)
No comments:
Post a Comment