Työnteon Zen-mestari

Kohtasin hienon asenteen omaavan ihmisen. Ennenkuin kerron enemmän, kuvailen hieman paikkaa jossa olen nyt, sillä se laukaisi muistot hänestä.

Seison Kulttuuritila Mellarin asiakaskoneella. Viereisten verhojen takaa kantautuu pehmeä jazz. Käytävällä kaksi vahtimestaria - kumpikin maahanmuuttajia - keskustelee miten kiinnittäisivät listan katon ja seinän taitekohtaan. Kuulen metallisten aputikkaiden kalahtavan auki.

Vahtimestarit levittelevät käsiään ja mittailevat kattoa. Ilmeisesti jokin osa on epäsopiva ja toinen lähtee kahville. Tämä työympäristö eroaa täysin siitä, mihin yleensä työssä olen tottunut. Se on rento, kellään ei tunnu olevan varsinaista aikataulua ja siitä muistui mieleeni eräs ihminen, kenet tapasin samantapaisessa paikassa.

Kaitsu (nimi muutettu) on erään talon vahtimestari, työnteon Zen-mestari.

"Töihin pitäisi tulla enemmän olemaan, ei niinkään tekemään", hän sanoi jahka oli käsittänyt ettei minulle tarvinnut esittää. "Aloitin nämä hommat puoli vuotta sitten", kymmenen vuotta sitä ennen työttömänä ollut mies sanoi, "samahan sitä oli kokeilla".

Ihmettelin miten hän oli saanut olla niin pitkään rauhassa, koska itseäni työvoimatoimisto kuumotteli kuukausittain ollessani työtön.

"Antohan ne niitä lappuja ja kyllä mä kävin niissä haastatteluissa", Kaitsu kertoi ja jatkoi miten oli menetellyt noissa tilanteissa. "No tuleeko niitä töitä, vai mikä homma tämä nyt on?", "niin mä olin. Kuka nyt töykeetä palkkais mihinkään?", hän sanoi ja nauroi ja korisi.

Kaitsu kertoi juttujaan ja minä nauroin vedet silmissä. Välillä hän luki ääneen jonkun uutisotsikon ja kommentoi sitä. "Virosta sitä viinaa ja tupakkaa kannattaa hakea ja myydä sitä kavereille. Tai jos on sairas, mennä Kuubaan hoitoon.".

Se oli mukava aloitus päivälle, mutta sitten ilmapiiri muuttui hieman.

Alunperin olin saapunut kokoukseen - puoli tuntia etuajassa aamulla. Ja sitten auto kaartoi pihaan. Kaitsu jäi koneelle ja minä menin tulijoiden kanssa viereiseen kahvihuoneeseen puhumaan jostain linjauksista kotisivujen suhteen.

Kahvi oli hyvää ja keksikin maistui. Aiheet nyt äskeisen jälkeen tuntuivat vaan vähän kuivilta. Mutta sitten seurasi rentouden ruumiillistuman tarjoama loppuhuipennus. Kesken kahvikeskustelun alkoi Kaitsun työhuoneen suunnalta kuulua kuorsaus.

Mennessäni katsomaan, mies oli nukahtanut istuessaan koneella ja auki oli jäänyt Suomi24:n treffi-sivusto, hakukriteereinä Helsinki, nainen, 18-25 vuotta.

Love and harmony.

(kuva: tuntematon)