Päivän kuva: Bonsai

- tuntematon

Käsittämätöntä kuorsausta

En osaa kyllin äänekkäästi kirjoittaa toissaöisellä junamatkalla sietämääni ääntä.

Vanhalle viinalle haissut nuori mies tuli kyytiin Kemistä. Ajattelin, että kyllä minä sen hajun kestän. Iästä päätellen ei voinut arvata mitä tuleman pitäisi. Mutta tunnin kuluttua alkoi ääni ja silloin se selvisi.

Olen nukkunut 100 ja 160 kiloisten miesten kanssa samassa asuntovaunussa. Voisi kuvitella, että silloin lähti ääntä ja lähtihän sitä, mutta tämä oli jotain toista.

Se oli terävää, kovaa, korisevaa, epätasaista, raastavaa. Yritin paeta ääntä laittamalla mp3-soittimen kuulokkeet korviini ja sitomalla t-paidan ja kalsarit päähäni ja loppuyöstä näytinkin turbaanipäiseltä unettomuuspotilaalta. 

Jossain vaiheessa olin nukahtanut. Näin unta luokkaretkibussista, jossa kukaan ei saanut nukuttua etupenkiltä kaikuneen kuorsauksen takia.

p.s. todisteeksi siitä, kuinka kovaa ääni oikeasti oli,  nauhoitin sitä videolle hieman. KRRRRROOOOGHHhh...

.

Salaisuus

"älä sure, kenelläkään ei ole

ihanaa rakastettua, todella, eikä

kenelläkään ole salaperäisiä

piileviä kykyjä, kukaan ei

ole poikkeuksellinen tai ihmeellinen tai

taianomainen, jotkut vain näyttävät siltä.

se on pelkkä juoni, kulissi, huijaus,

älä osta sitä, älä usko sitä.

miljardien ihmisten elämät

ja kuolemat ovat yhtä tyhjän kanssa ja

kun jotkut heistä nousevat esiin

ja historian valo loistaa

heidän kasvoilleen, unohda se, se

ei ole sitä miltä näyttää, se on

pelkkä uusi näytös jossa

hölmöjä kusetetaan.

vahvoja miehiä ei ole,

kauniita naisia ei ole.

saat sentään kuolla

tietoisena tästä

ja saavuttaa ainoan

mahdollisen voittosi."

- Charles Bukowski

(suom.Seppo Lahtinen)

kuva: tuntematon

.

Päivän mietelause:

 .
"Sitä voi taiteilija olla ihan poikki, vaikka sivullisesta näyttäisi siltä ettei taiteilija ole tehnyt yhtään mitään."

- Kyllä isä osaa - tv-sarjasta
.

Talvehtiva talo

Tämä kesävieraitaan odottava talo
on kuvattu kivenheiton päässä itäisestä
rajavyöhykkeestä. (tammikuu 2011)

Oveen nojaava harja on ennen ollut
- ja on näköjään edelleen - merkkinä siitä,
ettei isäntäväki ole paikalla.

.

Yhteiskunta tarvitsee työttömyyttä tarjotakseen töitä

.

Kysytäänkö sinulta usein, mitä teet nykyään?

Jos ei käy töissä, aika automaattinen vastaus on
"en mitään, olen työtön". Mutta onko asia niin?

Työtön on tuiki tarpeellinen tässä yhteiskunnassa. Työttömyys ja työllisyys elää symbioosissa. Kuinka monen käden kautta kulkevat hakemukset ja anomukset? Kuinka moni saa leipänsä pyörittäessään koneistoa, joka on perustettu tekemään työttömyydelle jotain? Mitä jos työttömät menisivät lakkoon, lopettaisivat ruikuttamasta rahaa... moni työssäkäyvä jäisikään vaille hommia?

Kuinka moni kouluttajaksi pätevöitynyt saa palkkansa erinäisten kurssien vetämisestä? Monta henkeä karenssikokouksissa istuu lyömässä leimaa ja lomauttamassa päivärahoja - täten delegoimalla töitä Sosiaalivirastolle? Niille auloissa istuville miehille, jotka ottavat paperit vastaan ja niille kahvihuoneista tuleville tädeille, jotka tapaavat ahdingossa eläviä perheitä. Ketkä kirjoittaa lomakkeiden kysymykset, Ketkä tallentavat liitteet? Virastotaloissa on puhtaaksikirjoittajat, ohjelmistoasentajat ja it-tuki. Siivoojat, paperintoimittajat, vesilähetit, postipalvelut jne.

Kuinka moni psykologi ja psykiatri
saa palkkansa työttömyyden
tuomista paineista?
Miten moni panimo?

Kuinka paljon kirkon keskusteluilloissa
istuu panimon tuotteilta paenneita
tai elämäntarkoitustaan etsiviä
työmaailmastakin harhautuneita ihmisiä
- työllistämässä diakonisseja?

Työttömyys on ammatti,
joka parhaimmillaan hioo ihmisestä timantin
mutta pahimmillaan
vie mielen terävyyden ja hengen.
Siitä pitäisi saada vaarallisen työn lisää, mutta päinvastoin
saa kestää itsensä ja muiden syytämiä paineita, halveksuntaakin.

Ja jos työtön onnistuu saamaan hakemuksensa läpi, joka voi olla satojakin euroja kuukaudessa, kyllä hän siitä osallistuu yhtälailla veronmaksuun. Vuokramenot ja muut rahat palautuu vuokranantajan, laskujen ja kulutushyödykkeiden kautta takaisin kiertoonsa.

Nyt kysynkin: työttömätkö yhteiskuntamme rahareikiä? Enpä oikein tiedä. Ehkä olemmekin Suomen suurin työllistäjien liitto, joiden oikeuksia poljetaan ja joita pompotetaan välillä turhankin härskisti.


kuva: Paula J Becker
.

Väri

Pieni kollaasi värikkäästä maailmasta
tähän valkoiseen vuodenaikaan.

Aloituskuva on ensimmäisiä
omalla digikameralla ottamistani kuvista.
4:llä AA-patterilla toimiva vehje
oli Fuji Finepix s5000. Se tuntui pro:lta,
kun aukon ja ajan sai itse säätää.
Kuvan ottohetki täytyi olla kevät-talvea,
koska höyhen oli puhelinlankoihin
törmänneen joutsenen raadosta.
Se makasi muutaman metrin päässä kuva-alasta.
Höyhen oli jäätynyt kiinni ja oikealla alkoi jo sula.

Toinen sinistä ja kummatkin punaiset kuvat
on otettu Italiassa vuonna 2009.
Nyt tuli mieleen, että sinne pitäisi joskus päästä
ja ottaa projektiksi kuvata pelkästään värejä.

Keltaiset kuvat on Kuusamosta
juhannuksen 2008 tienoilla.
Ylempi on Kitkantieltä,
jossa tuo keltainen valo monena monena
iltana värjäsi kämpän.
Ilta-aurinko - gotta love that light.

Ylempi vihreä Katalonialaisesta luonnon-
puistosta, enkä vieläkään tiedä
mikä tuo keskellä metsää sijaitseva
pyöreä rakennus oli.

Alempi vihreä on Ranskasta.
Otin kuvan, koska kaktus muistutti
muodoltaan sydäntä ja siinä oli muka hauska vastapari -
piikikäs sydän rakkaus pistää - homma

Pääkallo puolestaan oli päällimmäisenä
isossa kasassa muita luita
ja mädäntynyttä karvaa.
Astuin sen päälle armeijassa ollessa.
Olimme virka-aputehtävissä
metsäpaloa sammuttamassa.
Sijaintia on mahdoton sanoa,
koska kyyti oli kuormurin pressutetulla lavalla.

Ja viimeinen, valkoinen lakeus,
on kuvattu Kuusamon syrjäkylältä
pari vuotta sitten...melkoisen tyyntä.

.

Spanish hotel

Pipsa vartiovuorossa

(klikkaa kuva isommaksi)

.

Keskellä yötä:

.
Luopuisin 72:sta neitsyestäni
ja Eldoradon kulta-aarteesta
jos vain saisin maata...


mutta kusihädän kanssa
ei käydä kauppaa.

.

Stand up comedy by Jimeoin

.

.

Jodarokin verse Uudenajan avaruususkonto - levyltä, kappaleesta Raskaat Saappaat

.


Olen lomalla, palaan mahdollisesti 1.2.2011

"Kaiken toitotuksen ja hälyn jälkeen aloin kaivata yksinäisyyttä, piti pysäyttää se "ajattelun" ja "nauttimisen" kone - -, halusin vain maata nurmikolla ja katsella pilviä."

- Jack Kerouac (suom. Elina Koskelin)

Lunaareis Steiteis pt.3

.


Tällä lämpökameralla kuvatulla videolla todistan mm. kuinka terveysjuoma TODELLAKIN saa mut kuumaks. Kuumentaa mun sydämen, joka sykkii kontribuutioo.

.

100 tiedostoa

.




Kun puhutaan siitä, että henkilökohtaisten tavaroiden määrä karsittaisiin sataan (ns. "100 things challenge"), koskeeko se myös tietokoneen sisältöä?

Ainakin minulla sinne kertyy kuvia, latauksia, joitain tiedostoja, jotka varmasti ovat vuosia "koskematta", mutta kuten kämppää siivotessa ajattelee ; "saatan joskus tarvita tuota."

Se on hiukkasen huolestuttavaa, että kone kätkee sisäänsä omanlaisensa maailman. Se, että on hankalaa ajattelella sitä yhtenä esineenä - vain tietokoneena.

Jos pitäisi valita sata säästettävää tiedostoa, olisiko tehtävä helppo?


kuva: John S Dykes
.

Vuodenvaihteen tuokiokuvia

"Vaikka päätinkin
olla juhlimatta vuodenvaihdetta,
odotan silti pauketta.
... se kuuluisi pers'reiästä
kun joulunaikainen ummetus
viimeinkin vapautuisi."


"Kaupungin kadulla
teinipoika haukkoi polvillaan happea,
räjäytettyään papatteja suussaan
- lähestytään puoltayötä."


"Ilmatila jytisee.
Tykistökadun kerrostalohuoneistossa
harmaat hiukset pakenee peittoon.
Jokainen räjähtävä raketti muistuttaa yöstä,
jonka jälkeen Helsingissä ei saanut
kuin paleltunutta perunaa ja palsternakkaa."


"Tuhansia euroja,
joille olisi oikeaakin käyttöä, taivaalla.
Kiviseinistä kimpoilee
ilotulitteiden ja ambulanssien äänet
vuorotahtiin."


"Jänis hyppäsi jo koppiinsa,
minäkin taidan alkaa nukkumaan.
En malta odottaa aamua
- katsotaan uudestaan
kenellä on mukavaa."


kuva: IamRece
.