Päivän kuva:

- Tiffany Prothero

.

.
Viime postauksen vihaisuus oli ehkä yliampuva, mutta aiheellinen. Sitä edeltäneiden velttojen päivien vuoksi hakeuduin jonkinnäköiseen haasteeseen. 20 kilon kantamus ja hallayö... Tässä tuokiokuvia viikonlopulta ;

"Makaan makuupussissa kangaspala kattonani.
Etäiseltä valtatieltä kantautuu autojen ääniä.
Myöhäisillan pimeys vierelläni toivon,
ettei yöstä tulisi kovin paljoa kylmempi
kuin jo ennestään on."

"Säpsähdän unesta. Ohi ajavien autojen
tiheys on vähentynyt. "Paljonhan kello",
mietin ja kurkistan ulos ;
kuun varjo on siirtynyt vasta muutamalla
tunnilla, ei vielä kannata nousta."

"Järviveteen keitetty puuro ja kuppi teetä
aamiaisena. Hetken ajan nuo kaksi
höyryävää asiaa olivat parasta maailmassa."

"Yö taivaan alla pakkasessa. Tämä kokemus taisi
maksaa keuhkokuumeen verran."

"Tien varressa, auringon tullessa pilven takaa,
seistessä lasken peukaloni ; enhän minä nyt
tarvitse kyytiä mihinkään, säteet lämmittävät
kaikin tavoin."
.

Auringon noustessa lähden

Tämä saa olla viimeinen ilta, kun huomaan istuneeni katsoen tv:tä ja konetta koko päivän. Viimeinen vitun ilta, kun hapan röyhtäisy tuo sipsien vastenmielisen maun suuhuni.

Kolme kuukautta staattista lihastyötä ja hyvinvointia on nyt takana. Lounaita ravintoloissa, huolehtivan äidin läsnäoloa, merkkivaatteita ja vitsejä.

Olen kohta 25 ja kaikki on niin saatanan helppoa.

On tullut aika ravistella itseään, asioita joihin on tottunut. Haluan olla ajatuksineni tuntemattomassa ympäristössä. Itkeä kipeitä jalkoja, kylmyyttä ja yksinäisyyttä.

Aamulla kuitenkin herätä huomaamaan selviytyneeni - ilman sitä kaikkea, mikä kesän aikana ympärilleni on kertynyt.

Mamma-vainaa sanoi aina hyvästellessään ; Jumalan siunasta maalla, merellä ja ilmassa, rakas Jaakko.

Nuorempana naureskelin, mutta nyt otan nuo sanat matkaan. Kiitos.

(kuva: Gavin Bell)
.