:: vapaamittaisia haikuja ::

"Herätessäni ; metsänpohjan tuoksu teltassa, mustikoita aamiaisena."

"En muista että koskaan olisi satanut näin paljon. Otan pyörän ja poljen ; nauraen, laulaen."

"Ruusupensaan lehtiä varissut pihatielle. Kävelen kapakasta kotiin - jälleen yksin."

"Emostaan erkaantunut sorsanpoikanen on jäänyt omilleen. Katson rannalta sen uintia ; toivottavasti löydät suojan yöksi."

(kuva : http://s.ngm.com/).

Sauna

Koivun ja tervan tuoksu. Lämmintä lähes 100 astetta. Punoittavalla iholla puiden lehtiä, piiskaat sitä vastalla. Sankossa sopivan tuntuinen vesi ja kauhassa saippualiemi. Ne kädessä kävelet ulos pellon laitaan ja ilma höyrystyy. Kuovin ääni kantautuu korviisi kun hierot saippuan itseesi. Käen kukunta kun kaadat veden päällesi. Paljaat jalat nurmella ; nyt olen puhdas.

.

Sodankäynti

Ryhmä sotilaita kulkee jännittynein askelin. Vain vihellyksen kerkeävät he kuulla ennen kuolemaansa. Pölyttömässä esikunnassa se on tilastollinen notkahdus, joka pian paikataan.

Sodankäynnistä on tullut raukkamaista välineurheilua. Ja Suomessa koulutuskaudesta - sauvakävellen ja niin sanotun kurin alla - naurettavaa.

Taktiset ja tekniset voitot. Missä on esimerkilliset esimiehet johdattamassa miehistöjään - huutaen ja rohkaisten - vihollisen edessä? Jos taistelujen ensimmäiset kontaktit tapahtuisi johtajien iskiessä toisiinsa, olisi se edes rehellistä.

Nyt sisun ja rohkeudun kokoajan huvetessa kehitetään tehokkaampia aseita, miehittämättömiä lentokoneita ja mitä lie. Tuntuu, että nykyaikainen sodankäynti on vain seuraavalle tasolle siirtynyttä strategia-pelaamista.

.

(kuva : http://bloodbankers.typepad.com/)

Päivän kuva : Bella berluskooni

Blogi 1-vee

"...Haluan kirjoittaa pienistä asioista ja iloista, joita elämä pitää sisällään.". Suurin piirtein noin eräässä ensimmäisistä postauksista totesin.

Nyt kun selaan kuluneen vuoden kirjoituksia, niin sekaan mahtuu paljon muutakin. Mistä olisin voinut tietää (tai olisihan se pitänyt tietää), että suvanto-kausia tulee. Jossain vaiheessa en innostunut oikein mistään , väliin taasen tunsin kuinka vauhti kiihtyi. Ja olinhan asettumassa aloilleenkin tytön takia ja hakeutumassa kouluun.

Blogin ylläpitäminen kuitenkin pysyi mukana kuvioissa. Se on vakiinnuttanut n.500:n kuukausittaisen kävijämäärän. On se tietyllä tapaa tehnyt olosta velvoitetun, mutta välillä syöttöä on saanut rajoittaakin. Pimeimmät talvikuukaudet olivat pahimmat. Silloin oli vaikeaa kirjoittaa tai väliin ylipäätänsä nähdä poikkeavuuksia päivissä.

En tiedä pitäisikö yhteys vetää valoisaan kesään, lisääntyneeseen luonnossa oleiluun, vai onkohan tällä sosiaalisella työympäristöllä - joka antaa tunteen olla tarvittu ja luo tietynlaisen vakauden - osuutta asiaan. Joka tapauksessa, tänään olen lähempänä sitä lausetta - jonka vuosi sitten kirjoitin - kuin koskaan.

...ja vielä blogin tulevaisuudesta sen verran, että se menköön painollaan. Paljon onnea ja kiitos.

.

Päivän kuva : Moon Village

Minuutissa valmista

E440 sitä ja E550 tuota. Vähän makeuttamis- ja väriaineita. Parit entsyymit, säilöntäaineita, sekä muutamia uutteita niin alkaa lounas olla valmista.

On harvinaista herkkua nykyään päästä maistamaan oman maan antimia ja itsepyydettyä lihaa. Ollaan niin tohkeissaan nykyajan nopeista ja helpoista mahdollisuuksista, että mielummin otetaan riski syödä lasinsiruja valmisruoassa, kuin käyttää aikaa keittiössä.

Japanniskohan se oli - yllätys - lähtenyt tämäkin homma käsistä. Siellä markkinoille oli tullut valmiiksi keitettyjä kananmunia. Vieläpä kolmenlaisia, kiinteästä löysään.

No, useimmiten hyvää ja helppoahan se on, mutta kyllä perustaidot pitäisi pitää mukana evoluutiossa.

Ping. Syömään!

.

Pienessä ullakkohuoneessa uni katkeaa. Kissa on ollut kaverinasi, ja nyt se pyrkii pihalle. Nouset ja konkoilet tokkurassa ovelle raottaaksesi sitä. Littipää pyörähtää jaloissa ja naukaisee kiitokseksi. Kello on kuusi sunnuntaiaamuna. Se hymyilyttää, koska tiedät voivasi kaatua takaisin petiin vailla velvollisuuksia. Peitto on lämmin, uni tulee viivyttelemättä takaisin...
.

"Everything we have developed over the last hundred years should be destroyed"

- Pentti Linkola