Videopoiminta:

"Point is,

what's so wonderful is that every one of these flowers has a specific relationship with the insect that pollinates it.

There's a certain orchid look exactly like a certain insect so the insect is drawn to this flower, its double, its soul mate, and wants nothing more than to make love to it.

And after the insect flies off, spots another soul-mate flower

and makes love to it, thus pollinating it.

And neither the flower nor the insect will ever understand the

significance of their lovemaking.

I mean, how could they know that because of their little dance the world lives? But it does.

By simply doing what they're designed to do, something large and magnificent happens. In this sense they show us how to live

- how the only barometer you have is your heart.

How, when you spot your flower, you can't let anything get in your way."

- John Laroche (character) , Adaptation (2002)

Avioliittoneuvo

Juuri ennen odotettujen vieraiden saapumista,

pariskunnalle tulee hieman erimielisyyksiä.

Perutaan häät ja yhteinen hautapaikka,

vaan kun ovikello soi,

suhde alkaa kummasti sujumaan.

Tässäpä siis vinkki:

Miksei avioliittoneuvojien pakeilla käyviä pareja

passitettaisi toistensa luo kylään?

Heitä on niin paljon, että jokaiselle illalle

olisi omat vieraat.

.

näin kävi Mustafalle. Miten muut?

.

"Mustafa on nyt enkeli"

Vitun Iltalehti. Miten jotain

tuollaista voi olla etusivulla?

Suutuin todella,

sillä lähipiirissä sattui säikäyttävä

katoamistapaus.

Soitin lehden johtoon,

jossa aneeminen ääni

kiitti palautteesta.

Palaute oli seuraavanlainen :

Mietittiinkö ollenkaan,

minkälaisia ajatuksia tai tekoja kyseinen lööppi

voikaan synnyttää alakuloisessa ihmisessä,

joka uskoo Taivaan Isään ja enkeleihin?

Jos kelluu järvessä naama alaspäin,

niin sekö on pääsylippu Jumalan kämmenelle,

jolla kaikki on tunnetusti hyvin?

Otsikon kanteen päästäminen

oli vakava virhe.

Itse uskon ja toivon, että enkeleitä on,

mutta laajalevikkisen lehden kannessa

sen toteaminen, että kuollut on enkeli,

on väärin.

Osanottoni omaisille,

halveksunta vastuussa oleville.

.

Hikinen homma

.

Pitserian pyylevä nainen kertoi olevan kuumissaan.

Uskoa saattaa ; uuni kuumentaa keittiötä, ulkona +35

ja ainoa ilmastointi kuuden tuuman tuuletin.

Satuin katsomaan hänen työtään,

täytteitä kun laitteli,

niin hyi saatana mitä näin ;

hikipisaroita pitsan päälle tipahti.

.

Tänään päättynyt työrupeama kesti puoli vuotta.

Työpaikka oli voittoa tavoittelematon taho,

jossa sai vapaat kädet mm. ylläolevien

julisteiden ja logojen toteutukseen.

Joustavat työajat, hommia kotikoneella.

Kaikesta parasta oli se, ettei tarvinut

häveten isoja laskuja kirjoitella.

Kun seuraa alalla vallitsevaa hinnoittelua,

hirvittää. Hommista kysytään 80 euroa tunnista.

Toistaalta se on ymmärrettävää -

yrittäjänä on yritettävä ottaa kaikki irti,

koska sinusta yritetään ottaa kaikki irti.

Mutta mielummin vain teen

Ehken ole kovin tiimihenkinen ihminen.

(toivottavasti tulevaisuuden työnantajat lukevat tämän)

Listasin nimittäin hyviä asioita päättyvästä paikasta

ja yksi niistä oli tämä :

Talossa ei ollut muita vastaavia taitoja

omaavaa ihmistä. Tunsi osaamisensa tärkeäksi.

Tottakai mielipiteet ja ehdotukset ovat tärkeitä,

mutta jotenkin semmonen "selän takana pasianssi ;

tuo menis tuonne ja laita kutonen seiskaan"

- homma vituttaa.

Selvä vastuualue ja arvostuksen saaminen. Sitä se oli

Vielä nyt viimeisen päivän iltana,

kävin tukikohdassa printtaamassa

ja leikkaamassa erään esitteen.

Valmiit työt jäi pöydälle.

Sammutin valot ja jätin avaimen postilaatikkoon.

Jokin jännä haikeus siinä oli, kun

ovi naksahti kiinni.

Vaan eipä sillä, mielelläni herään huomenna

vailla paikkaan sidottuja velvollisuuksia -

syyllisyyttä siitä jos nukahtaakin pidempään.

(työnantajille tiedoksi : aamuherätykset

toki onnistuu, en vain pidä niistä)

Nyt ruoan laittoon ja sitten Sin City.

.

Tiede pierettää

Eräs tapa määritellä asioita on nimien ja selitysten antaminen.

"Nykymaailmassa se on yhä enemmän asinantuntijoiden tehtävä. Suoritetut opinnot, tehty tutkimus ja ammattiasema antavat oikeuden sanoa, mitä jokin on ja miksi se on juuri sellaista.

Harvoin tulee ajatelleeksi, etteivät määritelmät sinänsä kuulu luontoon. Sudenkorennolla ei ole nimilappua eikä psykoosissa sen lääketieteellistä kaavaa. Mutta kun oikein selitetään, niin melkein luulee, että nimet ovat olioita tärkeämpiä."

Näin kirjoitti Martti Lindqvist kirjassaan Mieli vai Tarkoitus (otava, 1995)

Vähän samaa asiaa muisteli enoni kahvipöydässä. Oli puhetta laktoosittomasta maidosta ja hänen lapsuudestaan. "Mahaa alkoi vääntämään laktoosi-intoleranssi- käsitteen synnyttyä. Ennen sitä kaikki joivat maitoa, eikä se ketään pierettänyt."

.

.

Illan aalto kuljettaa kellastunutta lehteä.

Se nousee rantakivelle, ja kun katson

ja mietin ; joko se on syksy?

sorsaparvi lentää ylitseni.

Oikealta vasemmalle

- kotia kohti

.

Päivän kuva: Lost in the storm

- Richard Ansdell

Videopoiminta:

Hieno kohtaus elokuvasta American Beauty.

Ajattelin ottaa myös videopoiminnat mukaan, sillä oman tekstin tuottaminen on ollut tukkoista. Voisihan sitä hiljaiseloakin viettää, vaan pelkään sen jäävän siihen kokonaan. Kuitenkin on kolme vuotta panostanut tähän, niin se tuntuu jotenkin arvokkaalta... ja kukapa sitä arvokasta haluaisi heittää menemään.
.

Sapluunataidetta Helsingissä

.

.

Kahvitauko

.
Asunnostamme vaihdetaan ikkunoita, kehikkoineen kaikkineen. Virosta tullut halpatyövoima aloitti työnsä tänään aikaisin. Puoleenpäivään mennessä henkilönosturi saavutti viidennen kerroksen.

Ajattelin, että olisi hauskaa keittää remonttimiehelle kahvit, mutta kun tuli aika avata ikkuna, iski takapakki. En kehdannutkaan heti tehdä sitä. Minulle tuntemattomasta syystä, jokin siinä hävetti.

Sitten nostolaite laski katutasolle hakemaan uusia listoja. Tällä välin aukaisin ikkunan, kannoin kahvin, maidon ja keksit laudalle valmiiksi, joten nosturin noustessa takaisin tarvitsi vain näyttää kuppia ja huikata ; otahan kahvia.

Itse jatkoin pelikonsolin naputtamista, mutta seurasin tilannetta. Oli hauskan näköistä, kun ikkunan ulkopuolella, niin korkealla, miehen torso hörppi kahvia ja katseli maisemia. Siitä tuli hyvälle mielelle... josta muistukin mieleen eräs video :


.

Päivän kuva: Cafe Terrace at Night

.

- Vincent van Gogh
.