Hei opettaja,
luin tuossa sukulaistyttöni kirjoitelman, jonka punakynämerkinnät olivat sinun.
Arvostelutavastasi syntynyt tunne oli suoraan sanottuna vittuuntunut. Lukioiässä ihmiset ovat herkimmillään. On hyvä, että ns. kieliopissa ojennetaan, mutta persoonalliseen kerrontatapaan ei pitäisi puuttua. Eikä palautteen missään nimessä pitäisi olla pelkästään negatiivista - kuten se tässä tapauksessa oli.
Olet varmaan joskus lukenut pedagogiikkaa. Minä en, mutta luulen, että kritiikin (varsinkin kyseiselle ikäryhmälle) pitäisi alkaa positiivisesti - mikä on hyvää - jonka jälkeen keskivaiheen huomautukset ja sitten
kannustava lopetus.
Yksi ainekirjoitus, lukukausitasolla satojen joukossa, voi tuntua sinusta pieneltä ja merkityksettömältä, mutta kirjoittajalle ei.
Opetuksestasi paistaa läpi suhtautuminen siihen työnä, eikä niinkään ohjaamisena. Se näkyy liukuhihnamaisena palautteena ; "kiinnitä huomiota välimerkkeihin.", "lauserakenteet eivät oikein toimi.", "miten käytät puolipistettä?"
Helpompihan se varmaan on merkitä vain ne "selvät" virheet, mutta vetoan nuorison tunteisiin ja pyydän sinua miettimään ; mitä jos jokaiseen paperiin laittaisit vähintään yhden hyvin tehdyn asian?
Terveisin,
Jaakko,
äidinkieli tyydyttävä