Tunnistan tunteen. Se on ollut minussa aiemminkin. Ikäänkuin kaikki kiinnostus tulevaisuuden tavoitteisiin olisi kadonnut ja turhaa.
Ja kuinka äkkiä se tuleekaan. Vielä pari viikkoa sitten visioin isommasta asunnosta ja työhuoneesta. Siellä istuisin ja tekisin julisteita, kirjoittelisin ehkä kirjaa.
Tänään olin jo hommaamassa kämppää jostain vitun Vähäkyröstä. Eikä suunnitelmissa ollut tehdä siellä mitään, kunhan maisemat vaihtuisi.
Auttaisiko se?
Välillä tuntuu, että jää jälkeen. Kun muut tekevät jotain pitkäkestoisesti ja harjaantuvat ammatissaan vuosia, itse hyppii lyhyissä ja kiinnostuksen kohteet vaihtuu.
Mitä minä olen tehnyt pitkäkestoisesti, missä voin 15 vuoden päästä mieltää itseni konkariksi?
Vai kannattaako missään, riittääkö että hengittää? Eikö se Armageddon, 2012, joku komeetta ja ydinsotakin ole jo tulossa?
Tätä mietin tänään. Elämän tarkoitus... on aina kaksi askelta edellä.
.
1 comment:
Jos saa antaa neuvon, niin älä etsi tarkoitusta ulkoa vaan sisältä. :)
Post a Comment