En osaa kyllin äänekkäästi kirjoittaa toissaöisellä junamatkalla sietämääni ääntä.
Vanhalle viinalle haissut nuori mies tuli kyytiin Kemistä. Ajattelin, että kyllä minä sen hajun kestän. Iästä päätellen ei voinut arvata mitä tuleman pitäisi. Mutta tunnin kuluttua alkoi ääni ja silloin se selvisi.
Olen nukkunut 100 ja 160 kiloisten miesten kanssa samassa asuntovaunussa. Voisi kuvitella, että silloin lähti ääntä ja lähtihän sitä, mutta tämä oli jotain toista.
Se oli terävää, kovaa, korisevaa, epätasaista, raastavaa. Yritin paeta ääntä laittamalla mp3-soittimen kuulokkeet korviini ja sitomalla t-paidan ja kalsarit päähäni ja loppuyöstä näytinkin turbaanipäiseltä unettomuuspotilaalta.
Jossain vaiheessa olin nukahtanut. Näin unta luokkaretkibussista, jossa kukaan ei saanut nukuttua etupenkiltä kaikuneen kuorsauksen takia.
p.s. todisteeksi siitä, kuinka kovaa ääni oikeasti oli, nauhoitin sitä videolle hieman. KRRRRROOOOGHHhh...
.
1 comment:
Eihän tuo voi olla totta...huh, huh
Post a Comment