Hengenmies koputtaa

.

Jehovantodistajat kävi kylässä. Taisi olla neljäs kerta.

Täytyy myöntää, että käsitykseni "heistä" ja raamattuun paneutujista yleensä oli ollut hieman halveksuva. Mutta se on muuttunut.

Oikeastaan on pirun mukavaa, kun hengenmies käy kylässä. "Jäätiin viimeksi kysymykseen tyytyväisyydestä..." Olen sanonut, etten lue itseäni uskovaiseksi, mutta silti rippiraamattuun - joka noilla käynneillä on käytössä, koska siihen jatkuvasti viitataan - alkaa kerääntyä alleviivauksia, joista viimeisimpänä ;

"Katsokaa taivaan lintuja. Eivät ne kylvä, eivätkä leikkaa, ei niillä ole vajaa eikä varastoa, ja silti Jumala ruokkii ne." (Matt.6:26)

Mielenkiintoista miten 2000 vuotta sitten esitetyt ajatukset pitävät vieläkin kutinsa. Taitaa olla niin, että asioiden ydin (totuus) säilyy ajasta toiseen samana.

"Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toisillenne totta." (Ef.4:24)

"Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta vaan puhukaa siitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä." (Ef.4:29)

Kun eteisessä seisoo yllämainittuun mentaliteettiin pyrkivä kaveri, small-talk on aika vähäistä. Keskustelu on kerskailematonta - täten toinen ei joudu kadehtimaan toista. Tuntuu kuin totuus, josta intiaanit käyttävät nimitystä Suuri Mysteeri, näyttäytyisi hetken ajan kirkkaammalta.

"Viisaiden kanssa vaeltava viisastuu." (Sananlaskut 13:20)

Ilman jehovantodistajien käyntejä en selaisi raamattua. Vaikka se onkin täynnä opettavaisia sananparsia, niin itse en kuitenkaan osaa niitä soveltaa. "Olisihan se ihanteellista, jos nuo ajatukset heijastuisivat oikeaan elämään." He nyökkäävät ja poistuessaan paketoivat tämän kertaisen teeman sanomalla, "lukases illalla filippiläisten kirje kohta 4:11 ;

"Minä olen oppinut, missä oloissa olenkin, olemaan tyytyväinen."

(kuva: tuntematon)

.