hiljaa kuulee, pimeässä näkee

Tänään päättynyt työrupeama kesti puoli vuotta.

Työpaikka oli voittoa tavoittelematon taho,

jossa sai vapaat kädet mm. ylläolevien

julisteiden ja logojen toteutukseen.

Joustavat työajat, hommia kotikoneella.

Kaikesta parasta oli se, ettei tarvinut

häveten isoja laskuja kirjoitella.

Kun seuraa alalla vallitsevaa hinnoittelua,

hirvittää. Hommista kysytään 80 euroa tunnista.

Toistaalta se on ymmärrettävää -

yrittäjänä on yritettävä ottaa kaikki irti,

koska sinusta yritetään ottaa kaikki irti.

Mutta mielummin vain teen

Ehken ole kovin tiimihenkinen ihminen.

(toivottavasti tulevaisuuden työnantajat lukevat tämän)

Listasin nimittäin hyviä asioita päättyvästä paikasta

ja yksi niistä oli tämä :

Talossa ei ollut muita vastaavia taitoja

omaavaa ihmistä. Tunsi osaamisensa tärkeäksi.

Tottakai mielipiteet ja ehdotukset ovat tärkeitä,

mutta jotenkin semmonen "selän takana pasianssi ;

tuo menis tuonne ja laita kutonen seiskaan"

- homma vituttaa.

Selvä vastuualue ja arvostuksen saaminen. Sitä se oli

Vielä nyt viimeisen päivän iltana,

kävin tukikohdassa printtaamassa

ja leikkaamassa erään esitteen.

Valmiit työt jäi pöydälle.

Sammutin valot ja jätin avaimen postilaatikkoon.

Jokin jännä haikeus siinä oli, kun

ovi naksahti kiinni.

Vaan eipä sillä, mielelläni herään huomenna

vailla paikkaan sidottuja velvollisuuksia -

syyllisyyttä siitä jos nukahtaakin pidempään.

(työnantajille tiedoksi : aamuherätykset

toki onnistuu, en vain pidä niistä)

Nyt ruoan laittoon ja sitten Sin City.

.